Mitä haluatkaan oppia ratsastustunnilla?

Tämä juttu julkaistiin Hestafrettir.is nettisivuilla 22.10. Kirjoittaja Magnús Lárusson

Anteeksi pyytelyä vai kyvyttömyyden selittelyä?

“Is this story of yours an excuse or explanation?” sanoi ratsastuksenopettaja minulle selvästi mutta ei kovin kiinnostuneena minun selittelyistäni. Minä selittelin minun tumpelo englannillani, että yritin tehdä sen mitä hän yritti opettaa minulle. Olimme kolmisin, kaksi miestä ja hevonen, suuressa maneesissa kauan sitten jossakin ulkomailla.

Hän oli hyvin kansainvälinen kouluratsastusopettaja ja ratsastaja. Minä olin vanhan, laiskan Thorougbred-rotuisen hevosen selässä. Minulta ei sujunut hevosen pysäyttäminen käynnistä ja se tuntui pahalta. Se kävi ylpeyden päälle ja joidenkin vaihtelevasti onnistuneiden yritysten jälkeen minusta tuntui, että minun tarvitsi selittää hiukan vähentääkseni vahingon suuruutta. Selittelyjeni perään kuului kysymys jonka kirjoitin tämän jutun alkuun, että olinko pyytelemässä anteeksi vai selittelemässä tekojani.

“Kuulehan herra Larusson. Käytämme selittelyä kun haluamme uskotella, että olemme parempia kuin oikeasti olemme. Ehkä yritämme myös pyydellä anteeksi, että olemme sellaisia kuin olemme ja meillä ei ole aikomustakaan yrittää muuttaa itseämme.” sanoi oppimestarini ja jatkoi “Ja toisaalta jos olet selittämässä minulle mitä teet siellä radalla niin sitä sinun ei tarvitse tehdä koska nään sen varsin hyvin. Tuollaiset tarinat ovat ajan tuhlausta jos aiot saada vastinetta rahoillesi jotka maksat minulle opetuksesta.”

Minusta tuntui, että olin varsinainen tollo mutta hän oli oikeassa. Olin siellä oppimassa häneltä ratsastusta en saadakseni häneltä sielunhoitoa korjatakseni kolhun ylpeydessäni. Sitä varten ovat psykologit ja he eivät opeta ratsastusta.

Menetkö sinä ratsastuksenopettajan luokse saamaan sielunhoitoa vai ratsastuksenopetusta?