Trausti Þór kirjoitti tämän jutun Eidfaxille 25.9.2007 

Liikkeiden korkeus 

Pehmeys kropassa ja kuolaimella, Björn H. Einarsson, Borgafirði

On muutamia asioita jotka täytyy pitää mielessä jotta hevonen saadaan nostamaan jalkojaan mahdollisimman paljon. Hevosen täytyy laskea päätä alemmas jotta pidättäminen onnistuu ja sen avulla ratsastaja pystyy nostamaan hevosta edestä ja kokoamaan hevosen takapään alle. Kuolain on avain tässä asiassa ja hevosen on hyväksyttävä kuolain ja oltava pehmeä kuolaimelle. Jos hevonen ei vastaa kuolaimeen niin kuin pitäisi, ei ratsastaja pysty pidättämään eikä taivuttamaan hevosta sivuille, silloin hevonen on kuin rautakanki ja se ei nostele jalkojaan. Jotta hevosen saa kokoamaan itseään täytyy työskennellä paljon käynnissä ja hitaassa töltissä, sekä tehdä kouluratsastusharjoituksia ja muita hevosta pehmentäviä harjoituksia. Sen jälkeen, kun hevonen vastaa kuolaimeen oikein, muuttuu se pehmeämmäksi kropastaan ja pystyy taipumaan molempiin suuntiin. Hevosen täytyy olla pehmeä niskasta ja myödätä niskasta. Pehmeys tulee kouluratsastusharjoituksien avulla. Jos hevonen on pehmeä kuolaimelle ja koko kropastaan silloin se nostaa jalkojaan niin paljon kuin ko. hevonen pystyy. 

Hevoselle täytyy antaa tilaa Logi Laxdal

On hyvä ratsastaa molempia laukkoja jolloin hevonen suoristuu. On myöskin hyvä ratsastaa paljon hitaassa töltissä, paljon koottuna ja pyytää hevosen takapää alle. Pyytää hevonen kantamaan itse itsensä töltissä. Antaa hevosen rentoutua välillä käynnissä. Temponvaihteluita sen jälkeen kun hevonen on ensin saavuttanut hyvän tasapainon hitaassa töltissä. Ravissa on hyvä pitää hevonen „kuolaimella“, koottuna ja ratsastaa eteen. On hyvä tehdä kouluratsastusharjoituksia, muttei liikaa. Yrittää antaa hevosen olla rauhassa ja pehmeä niin paljon kuin mahdollista. Ei kannata yrittää hidastaa liian paljon ja kiskoa hevosta suusta. Antaa hevosen mieluummin olla kevyellä tuntumalla. Mielestäni on hyvä antaa hevosen mennä keskitempoa joka sille on helpointa ja „tanssia“ töltin ja ravin välimaastossa. Se irrottaa lapoja.  

Pitkän ajan tavoite Dorthe Rasmussen

Tärkeintä on pehmentää ja vahvistaa hevosen ylälinjaa ja takaosaa. Sen jälkeen kehittää hevosen kokoamisastetta ja takapään kantokykyä. Nämä asiat antavat hevoselle mahdollisuuden luonnollisiin ja kauniisiin liikkeisiin. On hyvin tärkeää, että hevonen on hyvässä fyysisessä kunnossa ja nauttii valmennuksesta. On myöskin tärkeää, että hevosen rakenne ja ratsastusominaisuudet täyttävät ratsastajan vaatimuksen, niin että ratsukko voi kehittyä yhdessä oikeaan suuntaan. Vasta kun em. Asiat ovat kunnossa on mahdollista kehittää liikkeiden korkeutta pitkällä treenillä, silloin kouluratsastusliikkeillä on tärkeä rooli treenissä.    

Matala liikkeisestä ei tule koskaan korkealiikkeistä Bjarni Jónasson, Sauðárkrókur 

Mielestäni korkeat liikkeet tulevat pehmeyden myötä. Korkeat liikkeet eivät tule jos hevosta pidetään lujaa edestä ja pyydetään samalla eteenpäin. Silloin hevonen tulee aina olemaan jäykkä ja nostaa jalkojaan aina vain tyydyttävästi. Hevosen täytyy olla pehmeä joka puolelta ennen kuin ruvetaan työskentelemään liikkeiden kohottamiseksi. Kun sanon pehmeä, tarkoitan sillä pehmeyttä molemmissa kyljissä, ei jäykkä niskastaan ja pehmeyttä kuolaimelle. Kun hevonen on pehmeä kaikin puolin pitäisi jalkojen noston tulla maksimiksi. Minä ratsastan paljon hitaassa töltissä ja koitan antaa hevoselle tilaa ohjalla. Sitten on hyvä ratsastaa myös kokoavia harjoituksia, esim. koottu käynti on tosi hyvä harjoitus. Mielestäni ei ole mahdollista harjoittaa hevosta nostamaan jalkojaan enemmän, mikä on ihan hyvä asia. Jokainen hevonen nostelee tietyn verran ja jokaisella hevosella on henk. Koht. Maksimi jalan nosto. Ei ole mahdollista tehdä matala liikkeisestä hevosesta korkea liikkeistä. 

Paljon hitaassa töltissä, Sigurður Matthíasson

On paras aloittaa tekemällä kouluratsastusharjoituksia, kuten että hevonen väistää pohjetta, avotaivutus jne. Niiden avulla ratsastaja saa hevosen pehmenemään joka puolelta. On hyvin tärkeää, että hevonen ei paina kädelle ja kuuntelee hyvin jolloin se pystyy tekemään sen mitä ratsastaja pyytää. Se miten hevosta treenataan riippuu tietenkin paljon siitä minkä tyyppinen hevonen on kyseessä. Useimmiten on mielestäni parasta ratsastaa paljon erittäin hitaassa töltissä, saada hevonen pehmeäksi kuolaimelle ja rauhalliseksi. Haluan saada hevosen kootuksi hyvin ja ylös hartioista. On myös hyvä ratsastaa lyhyitä tempon vaihteluja. On hyvä juoksuttaa hevosta, sekä yhdellä, että kahdella ohjalla. Ei ole mahdollista saada hyviä liikkeitä hevoselle jolla niitä ei luonnostaan ole. Voi kuitenkin olla mahdollista, että hevoselta vain puuttuu voimaa ja lihaksia joita on mahdollista kehittää treenillä. Joka tapauksessa on enemmänkin kysymys siitä, että saa hevosesta treenin avulla esille sen mihin se pystyy. 

Vähemmän vauhtia, enemmän kokoamista, Atli Guðmundsson

Maksimi jalannosto jokaisella hevosella on yhteydessä siihen, että ko. Hevonen kantaa itsensä, käyttää takapäätään, on pehmeä kropastaan, on hyvä kuolaimelle ja oikeassa muodossa jne. Eli perusasia on, että hevonen kantaa itsensä oikein ja hevoselle on opetettu, että sitä voi koota oikein, koska sen avulla jalan nosto lisääntyy. Sitten on hyvä ratsastaa paljon hitaassa tempossa eli hidasta käyntiä ja tölttiä. Kun ratsastaa hitaasti niin hevonen  kantaa enemmän takaosallaan ja silloin hevonen nousee enemmän edestä. Kun ratsastetaan kovaa niin hevonen menee pidemmäksi ja matalammaksi. Tai sitten: Vähemmän vauhtia, enemmän kokoamista, enemmän kantoa takaosalle. Kun on treenattu paljon hitaassa tempossa pitäisi sen vaikuttaa niin, että hevonen kantaa enemmän painoa takajaloillaan myös nopeammassa tempossa. Se vain on niin, että tässä ei ole mitään yhtä ainoaa tietä vaan on työslenneltävä aina sen mukaan millainen hevonen on kyseessä. Jos esimerkiksi olet ratsastanut hevosta paljon hitaassa töltissä ja koonnut paljon ja sitten käykin niin, että hevonen ei ajattele enää tarpeeksi eteenpäin. Silloin tarvitsee tietenkin ruveta ratsastamaan enemmän eteen ja vähän kaasutella. On hyvin tärkeää osata ratsastaa hevosta hitaassa tempossa niin, että hevonen ajattelee silti eteen ja pysyy virkeänä. Niin että tämä kaikki yhdistyy toisiinsa. Se ei itseasiassa ole mahdollista treenata hevoselle enemmän liikettä kuin mikä ko. Hevoselle on luonnollista. Paitsi jos laittaa enemmän painoa jalkoihin.

Kouluratsastusharjoitusten tärkeys, Herdís Reynisdóttir, Grafarkoti

Saadakseni hevosen nostelemaan jalkojaan enemmän ratsastan yleensä paljon kouluratsastusharjoituksia. Käytän niitä jotta hevonen rupeaisi kantamaan itsensä paremmin. Jalkojen nosto tulee itsestään silloin kun hevonen kantaa itsensä hyvin edestä, käyttää takaosaansa oikein ja on pehmeä kropastaan. Käytän eniten avotaivutusta ja ratsastan paljon voltteja. Ensimmäinen sääntö on olla kiirehtimättä ja aloittaa alimmalta tasolta. Mielestäni on mahdollista kehittää sitä kuinka paljon hevonen nostelee jalkojaan. Minulla on tällä hetkellä tamma jolla kilpailen, joka ei nostellut jalkojaan paljoakaan silloin kuin sain hänet. Tamma oli hyvin ravitahtinen ja etupainoinen. Rupesin ratsastamaan paljon kouluratsastusharjoituksia ja aloitin aivan alusta. En kiirehtinyt. Olen nyt ratsastanut ko. Tammaa kolme vuotta ja rupean olemaan suht koht tyytyväinen häneen, mutta mielestäni työtä on vieläkin jäljellä. Eli jos halutaan työskennellä hyvin se kestää kauan aikaa. Hevosella on tietenkin oltava hyvät ratsastusominaisuudet ja niin ollessa on mahdollista suurentaa liikkeitä em. Harjoitusten avulla. 

Enemmän painoa hevosen takaosalle ja pehmeyden merkitys, Jolly Schrenk

Ehtona sille että hevonen nostelee jalkojaan hyvin on hyvä fyysinen ja psyykkinen kunto ja hevonen täytyy olla treenattu hyvin. Takaosan kantovoimaa treenataan ja lisätään kouluratsastusharjoitusten avulla. Tavoitteena on kehittää pehmeyttä ja taipuisuutta mutta Islannin hevosen on pystyttävä esittämään keveyttä lisätyssä temmossa. Jotta tämä saavutettaisiin on tärkeää ratsastaa reippaasti eteen aina välillä niin että hevonen saa varmuutta lisätyssä tempossa säilyttäen samalla keveyden. Taito on osata koota sopivasti ja ratsastaa oikeaa nopeutta. Koskaan ei saa vetää hevosta ”nippuun” tai laittaa liian paljoa painetta lisätyssä. Jos yritetään pakottaa esiin enemmän ja korkeampia liikkeitä, monet hevoset puolustautuvat, tahti muuttuu epäpuhtaaksi ja hevonen jännittyy. Kun oikea suhde kokoamisen ja lisätyn temmon välillä löytyy, tulevat maksimi liikkeet esille. Kun voima, kestävyys ja energia kehittyvät tällä tavalla on parhaimmat mahdollisuudet siihen, että hevosen fyysinen ja psyykkinen terveys säilyy pitkän ajan. Ratsastuksen lisäksi on hyvä työskennellä maastakäsin ja juoksuttaa kahdella ohjalla. Tähän vielä lisäksi harjoitukset ravipuomien avulla ja laukkaa vapaana (ilman ratsastajaa) esteiden yli. Säännölliset em. harjoitukset kehittävät hevosen hahmotuskykyä ja vahvistavat ja kehittävät lihaksia, erikoisesti vatsa ja selkälihaksia. 

Oikeiden lihasten kehittyminen, Guðmar Þór Pétursson

Liikkeitä kehitetään suurimmaksi osaksi niin että hevosen ylälinjaa vahvistetaan ja ratsastaja kontrolloi paremmin hevosen ylälinjaa, joilloin hevonen pystyy kantamaan enemmän painoa takaosallaan. Tämä työskentely aloitetaan irrottavien liikkeiden avulla. Ratsastaja kontrolloi ylälinjaa pehmentämällä hevosen kylkiä. Silloin käytetään harjoituksia kuten; suudella jalustinta, yhden ohjan pysäytys ja väistäminen voltilla. Yleisesti hevosen on oltava pehmeä kyljistään, ennen sitä ei ole mahdollista tehdä mitään. Jos aiot koota hevosta joka on jäykkä kyljistään mitä todennäköisimmin hevonen alkaa painaa ohjalle. Kun hevonen on pehmeä joka puolelta voi ruveta opettamaan hevosta venymään eteen ja alas ja venyttämään ylälinjaansa. Sen jälkeen voi pikkuhiljaa ruveta kohottamaan hevosta uudelleen, koska hevosen selkä on vahvempi. Sitten voi alkaa koota hevosta ja saada enemmän painoa takajaloille. Silloin hevosen on oltava tullut niin pitkälle treenissä, että on mahdollista ratsastaa hevosta enemmän eteen vauhdin kasvamatta. Jos tie eteen ei ole avoin ja hevosta ajetaan eteen niin hevosen paino siirtyy enemmän takajaloille ja hevonen astuu pidemmälle alleen. Hevonen muuttuu kevyemmäksi edestä ja liike kasvaa. Jos hevosta ajetaan eteen ja hevonen joko kiihdyttää vauhtiaan ja rupeaa painamaan ohjalle niin liike ei kasva. Silloin on hyvä käyttää avuksi avotaivutusta, joka on hyvä harjoitus kehittämään hevosen liikkeitä. Avotaivutuksessa pehmennät samanaikaisesti hevosen kylkiä ja hevonen rupeaa kantamaan enemmän painoa sisätakajalalla. Sulkutaivutus on monimutkaisempi harjoitus jossa hevonen taipuu sisätakajalan ympäri ja väistää ulkopohjetta. Silloin paino siirtyy enemmän ulkotakajalalle. Avo –ja sulkutaivutus käynnissä ja töltissä ovat avainharjoitukset kun tarkoituksena on saada korkeammat liikkeet, kuten kaikki kokoavat harjoitukset esim. koottu käynti ja peruutus. Kaikki harjoitukset on hyvä aloittaa käynnissä ja pikku hiljaa kasvattaa vauhtia. Nyt olemme tulleet siihen, että pyydämme hevoselta enemmän kuin mikä on sille luonnollista. Olemme lisänneet ja muuttaneet hevosen fyysisiä kykyjä. Kouluratsastusharjoitukset ovat hyväksi kaikille hevosille vaikka niillä olisikin korkeat liikkeet luonnostaan. Hevosilla on luonnostaan erikorkuiset liikkeet ja on vaihtelevaa kuinka paljon liikkeitä on mahdollista kehittää. Asian ydin on muodostaa lihasmassaa oikeisiin paikkoihin. Ei ole mahdollista tehdä matalaliikkeisestä hevosesta korkealiikkeistä. Ennemmin tulisi hevonen saada koulutettua niin pitkälle, että pystyy säätelemään sitä mihin energia menee. Jotta hevonen nostaisi mahdollisimman paljon on energian mentävä ylös hartioiden läpi mutta ei eteenpäin.