Bennin kirjasta, kappaleesta "Hevonen" Halusin suomentaa osan kappaleesta ”Hevonen” (pätkittäin sivuilta 14-16) Benedikt Líndalin uudesta kirjasta ”Samspil”. Tämä on vapaa suomennos, eikä varmasti kirjoitusvirheetön. Suomennos käsittelee yhtä lempiaihettani; nuorten hevosten kasvuoloja ja käsittelyä. Hevonen on pakeneva laumaeläin. Tämän me kaikki toivottavasti tiedämme. Sen takia hevonen on äärettömän herkkä ympäristölleen, silloin jos hevonen saa rauhassa olla hevonen. Ympäristö ja kokemukset muokkaavat hevosesta sellaisen kuin se on. Luontainen herkkyys on auttanut hevosen läpi miljoonien vuosien kehityksen ja tehnyt hevosesta sellaisen kuin se tänä päivänä on. Tämä on kaikki hyvää ja pitää paikkansa, mutta toinen asia, jota meidän tarvitsee miettiä: Jotta hevonen säilyttäisi herkkyyden tultuaan ihmisen käsiin on sen saatava kasvaa mahdollisimman luonnonmukaisissa olosuhteissa, jossa on paljon tilaa ja vaihtelevaa maastoa ja tämän lisäksi hevosen on oltava kosketuksissa muihin hevosiin kaiken ikäisenä. Näin hevonen oppii paikkansa laumassa ja kunnioittamaan ylempänä arvojärjestyksessä olevia. On kaksi asiaa, jotka merkitsevät eniten, kun hevosta aletaan käsittelemään. Ensinnäkin hevonen tarvitsee johtajan johon se luottaa ja jota se kunnioittaa. Toisekseen hevonen syntyy ahtaanpaikankammoisena ja sillä on tarve pystyä liikkumaan vapaasti ja rajoittamattomasti. Nämä kaksi asiaa minä pidän päällimmäisenä mielessäni kouluttaessani ja treenattaessa hevosia. Kirjoitin aiemmin ”hevonen saa olla hevonen”. Tämä tarvitsee tarkempaa selitystä: Hevonen on luonnostaan hyvin utelias ja kiinnostunut. Esimerkkinä tästä kun ihminen tarkkailee muutaman päivän ikäistä varsaa. Lauma on toivottavasti jossakin hevosille suotuisassa paikassa, tarpeeksi tilaa, ruohoa ja vettä, luonnossa. Jos ihminen on onnekas tammat varsoineen eivät juokse pois, joka tosin on hyvin luonnollinen reaktio. Ihminen istahtaa alas sopivan matkan päähän laumasta ja odottaa. Hetken kuluttua varsat tulevat ihmisen suuntaan, yleensä tammat kannoillaan. Ne tutkivat ihmistä varsan uteliaisuudella ja jos ihminen pysyy liikkumatta ne nuuhkivat ihmisen päätä. Kun ihminen nousee ylös, niin pakoreaktio ottaa vallan, varsat säntäävät karkuun äitiensä kanssa. Näin sen kuuluu olla, tämä on luonnollista. Varsa on utelias, tulee ja tutkii, minä istun paikallani ja varsalla ei ole mitään syytä olla varuillaan. Minä liikun ja nousen ylös, varsalla on syy olla varuillaan ja ensimmäinen mitä se tekee on pakeneminen ja sillä on vapaus siihen. Ihminen katsoo varsan liikkeitä ja näkee edessään tulevaisuuden lupauksen, upeaa! Myöhemmin, kouluttaessani hevosia, yritän säilyttää tuon uteliaisuuden mahdollisimman pitkään. Pidän sitä mittayksikkönä. Jos nuori hevonen ei ole utelias ja kiinnostunut siitä mitä teen, silloin teen jotakin väärin. Silloin täytyy muuttaa jotakin. On tärkeää, että varsoilla on tekemistä elämässään; liikuskella muun lauman kanssa, oppia löytämään parhaimman ruohon sekä veden, kulkemaan epätasaisella maalla ja tottumaan erilaisiin olosuhteisiin. Tämä kaikki muun ohella on positiivista elämän kokemusta ja se muokkaa hevosta luonnollisesti. Vielä yksi asia joka on suunnattoman tärkeää: Johtaja tai joku laumassa korkeammalla oleva. Varsat/nuoret oppivat väistämään jos joku korkeammalla arvoasteikossa oleva hevonen tulee lähelle uhkaavan näköisenä. Kun tilaa on riittävästi, niin varsasta ei tunnu pahalta vaikka joutuu ajetuksi pois. Pyydän, että te hyvät lukijat, huomioitte hyvin tämän viimeiseksi mainitun koska käytän ko. luonnollista reaktiota hyvin paljon kouluttaessani hevosia. Asia on siis niin, että hevoset jotka kasvavat luonnollisissa eli positiivisissa olosuhteissa ovat uteliaita ja herkkiä, nopeita oppimaan ja useimmiten fiksuja. Jos koulutukseen tulevat nuoret hevoset tulevat laumasta jossa vanhemmat ovat koulutettuja, sekä hyvillä ratsastusominaisuuksilla ja hyvällä luonteella varustettuja, voi olla suunnattoman mukavaa kouluttaa ko. hevosia. Ne väistävät ihmistä, seuraavat, tutkivat, kysyvät ja vastaavat merkkeihin. Ko. ovat usein herkkiä, lihaksikkaita ja reagoivat nopeasti, kiinnostunut katse, terhakat korvat ja ne ovat ylpeitä ja persoonallisia. Ja te kaikki, antakaa hevosen säilyttää persoonallisuutensa, älkää tehkö niistä kaikista samanlaisia. Luonnottomat ja negatiiviset tilat ovat: Liian vähän tilaa, kaiken ruuan ja veden saaminen suoraan nenän eteen, ilman että tarvitsee etsiä, se, ettei ole mitään tekemistä. Olla muualla kuin laumassa tai olla laumassa jolla on liian vähän tilaa, niin ettei ole mahdollisuutta väistää tarvittaessa (esim. ahdas tarha). Hevoset jotka kasvavat edellä mainitunlaisissa tiloissa, eivät pysty ajattelemaan niin hyvin kuin niille olisi mahdollista, erityisesti ne jotka ovat syntyneetkin em. Tiloihin. Niistä on tehty tyhmiä. Kun puhun liian vähästä tilasta, sekin voi olla suhteellisen iso tila, erityisesti niiden silmissä, jotka eivät tiedä paremmasta. Usein on niin, että hevosia ruokitaan päivittäin, pahimmillaan vuoden ympäri. Kun ihminen ilmestyy ruuan kanssa, heinää, vettä, väkirehua jne. Voisi luulla, että hevoset näkevät ihmisessä ainoan oikein johtajan. Tarkoitan, ihminen toi tuon kaiken. Mutta valitettavasti se ei ole niin, ihmisen tullessa hevoset ajattelevat vain yhtä asiaa: RUOKAA! Ja tämän takia nuo hevoset eivät koskaan opi käyttäytymään luonnollisesti mm. väistämään ihmistä. Ne näkevät ihmisessä vain ruokasäkin ja ryntäävät kimppuun. Tuollaiset hevoset voivat mielestäni olla erittäin vaarallisia, ne eivät kunnioita mitään hevosten lakeja eikä sääntöjä. Ne muistuttavat minua koiraroduista, jotka ovat niin paljon kasvatettuja, että koirat eivät enää tiedä olevansa koiria, eikä välttämättä omistajakaan tiedä sitä. Nyt jotkut ajattelevat, että olen jo suhteellisen negatiivinen, mutta haluan kertoa, että sain tuollaisia hevosia koulutukseen ollessani töissä ulkomailla vuosia sitten. En tiennyt mitä tehdä ko. hevosten kanssa koska ne eivät käyttäytyneet niin kuin tavalliset hevoset. Aloitin niin, että yritin pelotella ne pois luotani kaikin mahdollisin keinoin, saadakseni jonkinlaista huomiota ja kunnioitusta, voidakseni taas antaa niiden tulla luokseni. Tällä työskentely tavalla ei ollut mitään tekemistä hevosmiestaitojen kanssa. Minulle on painunut mieleen kerta kun minulla oli samanaikaisesti koulutuksessa muutama nuori hevonen samasta isästä joiden kasvuympäristö ei ollut erikoinen, ei kuitenkaan huonoimmastakaan päästä. Nuoret eivät olleet hirvittävän huonoja koulutuksen alussa, eikä sen jatkuessakaan. Noin neljän viikon kuluttua ne tekivät suurin piirtein sen mitä pyysin niiltä – mutta ne eivät tienneet minkä takia ne tekivät niin! Nämä nuoret eivät koskaan tajunneet tavoitetta, eivätkä ne myöskään tajunneet kun palkitsin niitä esim. myötäämällä ohjasta. Ne olivat yksinkertaisesti tyhmiä, eivätkä voineet sille mitään. Haluan sanoa selvästi, että vaikka ulkomailla on monia tämänkaltaisia esimerkkejä, jotka useimmiten johtuvat tiedon puutteesta, tämä ei kuitenkaan koske kaikkia. Tiedon ja kokemuksen kasvaessa kasvattajat yrittävät pitää kasvuolosuhteet hyvinä. Ne, joilla ei ole tarpeellisia tiloja hevosten kasvattamiseen, minulla on vain yksi neuvo: Älä kasvata hevosia! Muutamia vuosia sitten sain hevosen koulutukseen, joka oli kasvanut riittämättömissä olosuhteissa. Esimerkiksi muualla kuin tiellä ratsastaessani sain olla varuillani, koska hevonen kompasteli niin paljon. Minun piti erityisesti opettaa sille kulkemaan epätasaisella maalla, niin että saatoin olla jotakuinkin varma, että hevonen ei kaadu allani. Luulen, että jos hevonen on kasvanut liian tasaisella maalla tai liian ahtaissa tiloissa, silloin meidän täytyy olla varuillamme. Kaikki eivät ajattele kuinka paljon merkitystä kasvuympäristöllä on hevosen myöhemmässä elämässä. Jos emme ole varuillamme, meillä on pian kaksi eri hevosrotua. Ensinnäkin ylpeä, herkkä, utelias hevonen, joka on erittäin haluttu ja toivottu ja toisekseen hevonen, joka on kaikkea muuta, siltä puuttuu elämän kokemus ja se on tyhmän oloinen, sekä lajitovereidensa keskuudessa, että ihmisen työtoverina. |
